Uintijaoksen historiaa

1. osa Mikko Laine - Kansallinen urheiluvaikuttaja

2. osa Opa Lehtinen - Uintivalmentajana yli 50 vuotta

 

teksti: Tero Matkaniemi

KALEVAN MIKKO LAINE OLI KANSALLINEN URHEILUVAIKUTTAJA

Lahden Kalevan Mikko Laine (1920–1995) oli vaikuttava henkilö lahtelaisessa urheiluelämässä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Laine toimi TUL:n uintiurheilun johtajana ja arvostettuna valmentajana 1960-luvulla ja TUL:n järjestöaktiivina 1970-luvulla. Hänen asiantuntemustaan arvostettiin myös Suomen Uimaliiton puolella. Laine oli tunnettu urheilumiehenä, joka jätti politikoinnin muille. Tämän vuoksi hänestä pidettiin yhteistyökumppanina yli liittorajojen. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen urheilu- ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi.
 

Mikko Laine syntyi 15. huhtikuuta 1920 Lahdessa. Hänen suosikkilajejaan olivat etenkin uinti ja nyrkkeily. Uinnissa parhaimmat saavutukset olivat TUL:n Hämeen piirin mestaruudet 20 vuonna ja myöhemmin TUL:n uintimestaruudet ikämiessarjassa kymmenenä vuonna. Nyrkkeilymestaruuksia napsahteli pääasiassa piiritasolta, mutta sotien jälkeen 26-vuotiaana Laine otti TUL:n liittojuhlien nyrkkeilykilpailujen hopeaa.

Laine tuli kuitenkin tunnetuksi nimenomaan uintivalmentajana. Lahden Kalevassa (TUL) uinnilla oli 1960-luvulla vankka asema. Seuran vastuullisina valmentajina toimivat Mikko Laine ja Olavi Lehtinen (s. 1940), joka Laineen vanavedessä nousi seuraavina vuosikymmeninä kansallisesti merkittäväksi uintivalmentajaksi. Mikko Laineen ansiot valmentajana tunnustettiin laajalti. Tästä on osoituksena esimerkiksi se, että hän toimi TUL:n edustusuimareiden leirillä naisuimareiden ohjaajana ja kurssitti seuravalmentajia.

Mikko Laine ja Olavi Lehtinen toimivat tiiviissä yhteistyössä vuodesta 1957 alkaen, jolloin Lehtinen liittyi Lahden Kalevaan. Yhteistyötä miehet tekivät uinnin parissa lähes 20 vuoden ajan 1970-luvun lopulle asti. Olavi Lehtinen on kertonut: ”Kuusikymmentäluku oli erityisen tiivistä aikaa, jolloin olimme molemmat TUL:n uintijaostossa – Mikko oli puheenjohtaja ja minä olin jäsenenä. Reissasimme yhdessä lukemattomissa TUL:n riennoissa: kokouksissa, seminaareissa, uintileireillä ja seurakäynneillä”.

Koska TUL oli olennainen osa työväen järjestökulttuuria toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, aatteellisuus oli 1960- ja 1970-luvulla esillä monin tavoin. SDP:n hajaannus ja TUK:n perustaminen vaikuttivat myös lahtelaisessa työläisurheilukentässä. Lahdessa työläisurheilun hajaannus ilmeni siten, että osa Lahden Kalevan jäsenistä perusti Lahden Sampo -seuran, joka liittyi TUK:oon.

Mikko Laine pysyi TUL:n seurassa ja liiton valtakunnallisissa tehtävissä. Olavi Lehtinen on todennut, kuinka ”Laineen Mikko oli juuri oikea henkilö johtamaan TUL:n uintia”. Hän onnistui pitämään puoluepolitiikan erillään uintijaoston toiminnasta, ja henkilövalinnat tehtiin urheilun ehdoilla. Laineen ”puhtaan” urheilumiehen imago ja epäpoliittisuus havaittiin myös Suomen Uimaliitossa, ja hän sai muodostettua useita henkilökohtaisia kontakteja SUiL:n valmentajiin. Juuri siksi Laine ja Lehtinen pääsivät osallistumaan ulkopuolisina useisiin SUiL:n Helsingin piirin valmentajatapaamisiin.

Mikko Laineen ja Olavi Lehtisen toiminta yli liittorajojen johti SUiL:n toiminnanjohtajaksi valitun Kurt Sundqvistin kauden alussa liittoihin kuulumattoman Suomen Uintivalmentajien Yhdistyksen perustamiseen. Yhdistyksen toimintaan liittyi monia innokkaita helsinkiläisiä Uimaliiton alaisten seurojen valmentajia. Sen sijaan TUL:n valmentajien keskuudessa hankkeeseen suhtauduttiin Olavi Lehtisen mukaan hyvin paljon epäluuloisemmin kuin Uimaliitossa, mutta yhdistyksen toiminta käynnistyi: ”Hankkeen saimme sitten siihen pisteeseen, että Tapiolassa pidettyjen SM-kilpailujen yhteydessä (1971) kutsuttiin valmentajat kokoon ja yhdistyksen perustaminen esiteltiin. Suosio yllätti, kokoukseen varattu tila osoittautui pieneksi.”

Mikko Laine luopui 1960-luvulla hiljalleen valmennustehtävistä, mutta hän jatkoi urheilutoimintaa järjestöpuolella, muun muassa TUL:n Hämeen piirin uintijaostossa ja TUL:n uintijaostossa. Hän oli useasti liittokokousedustajana, liittotoimikunnassa ja Hämeen läänin urheilulautakunnassa 1960- ja 1970-luvulla. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton johtokunnassa aikaa vierähti 12 vuotta. Paikallistasolla Laine toimi Lahden kaupungin urheilulautakunnan puheenjohtajana vuosina 1970─1976 ja lautakunnan jäsenenä vuosina 1977─1980. Lahden Kaleva ry:n rahastonhoitajana ja johtokunnan jäsenenä hän oli 12 vuotta ja seuran uintijaoston puheenjohtajana yli 25 vuotta.

Sähköliike Vikströmin ja Lahden kaupungin ammattikoulun varastonhoitajana Mikko Lainetta on kuvattu vastuulliseksi mieheksi. Hänen esimiehensä, Lahden ammattikoulun rehtori Unto Enlund on kertonut: ”Hän oli meidän koulumme varastonhoitajana silloin, kun tulin Lahden ammattikoulun rehtoriksi 1973. Laine oli ulkoiselta olemukseltaan urheilullinen, ja sisäisesti todellinen herrasmies, aina rauhallinen ja asioita harkitseva. Pääsin hänen kanssaan hieman tekemisiin, kun kouluumme perustettiin varastonhoitajan koulutuslinja, ja linjan aloitus- ja työnopetuspaikaksi oli järjestettävä juuri tuo varasto. Teimme varastoon pieniä järjestelyjä, että se olisi paremmin vastannut opetustarkoitusta. Muun muassa varastonhoitajan kopin paikkaa muutettiin hieman, jotta myös varastonhoitajien opettaja voisi siinä toimia; sinne sijoitettiin koulun ensimmäinen tietokonekin (Finmetric 85) varastovalvonnan opetusvälineeksi. Kaikissa suunnittelun ja tämän toteutuksen vaiheissa Mikko Laine oli erittäin aktiivisesti ja myönteisesti mukana”.

Mikko Laine oli lahtelaisen työläisurheilun edustaja, jonka vapaa-ajan täyttivät monipuoliset, ennen kaikkea nyrkkeilyyn ja uintiin liittyneet, riennot. Laineen innostuneisuutta urheiluun on kuvattu useissa lähteissä. Esimerkiksi lahtelaiset Väinö Valkama ja Lauri Piissilä todistavat ansiomerkkihakemuksessa vuonna 1974 seuraavaa: ”Laine on johtava ja käynnistävä hahmo urheilun saralla uhraten omista eduistaan luopuen kaiken vapaa-aikansa urheilun hyväksi. Hän on osoittautunut innostavaksi ja mukaansa tempaavaksi henkilöksi urheilutoiminnassa, jossa hän pitkään mukana ollen on saavuttanut suuren pätevyyden ja asiantuntemuksen. Voidaan täydellä syyllä sanoa, että urheilun kaikinpuolinen edistäminen on muodostunut Laineelle elämäntehtäväksi.”

 

LIITETIEDOT

Mikko Elias Laine S 15.4.1920 Lahti K 1995. V Kalle Vihtori Laine ja Kihla Maria Laine. P Maire Valpuri Laine. Kaksi poikaa ja tytär.

 

Ura

Kansakoulu; varastomies.

Saavutukset

TUL:n uintimestaruuksia ikämiessarjassa kymmenenä vuonna; TUL:n Hämeen piirin uintimestaruuksia 20 vuotena; TUL:n Hämeen piirin nyrkkeilymestaruuksia 10 vuotena; TUL:n vuoden 1946 liittojuhlien nyrkeilykilpailujen 2. sija. Erilaisia valmennuskursseja.

Jäsenyydet ja muut luottamustoimet

TUL:n liittotoimikunnassa kahdeksan vuotta (1963─70); TUL:n Hämeen piirin piiritoimikunnassa varapuheenjohtajana useita vuosia; Hämeen läänin urheilulautakunnan jäsenenä yli 10 vuotta; Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton johtokunnassa 12 vuotta; TUL:n Hämeen piirin uintijaoston puheenjohtaja 20 vuotta; Lahden kaupungin urheilulautakunnan puheenjohtaja 1970–1976. Lautakunnan jäsen 1977–1980; Lahden Kaleva ry:n rahastonhoitaja ja johtokunnan jäsen 12 vuotta, uintijaoston puheenjohtaja yli 25 vuotta; SOU:n Hämeen läänin toimikunnan jäsen useita vuosia.

 

Kunnianosoitukset

Vapauden mitali 2 (29.9.1944); Suomen urheilu- ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi; TUL:n kultainen ansiomerkki 1969; TUL:n Hämeen piirin kultainen ansiomerkki 1989.

Tuotanto

Kirjoittanut urheiluvalmennusohjeita ja artikkeleita julkaisuihin.

Sotilasarvo: Kersantti. Astui palvelukseen 16.3.1940 ja kotiutettiin 17.11.1944. Laine toimi krh-heittimen johtajana ja osallistui seuraaviin taisteluihin: Häkälä, Kontu, Viskari, Pilkkula, Kuuterselkä, Syvärin sillanpää, Viipuri, Lavola, Juustila ja Tolvajoki.

Lähteet ja kirjallisuus

Lahden Kaleva ry:n hakemus Suomen urheilun kultaisesta ansiorististä Mikko Laineelle 26.2.1974.

Mikko Laine in Memoriam; Mikko Laineen sotilaspassi; Unto Enlundin kirjallinen tiedonanto 5.10.2011; Olavi Lehtisen kirjallinen tiedonanto 12.10.2011; Tarmo Virtasen kirjallinen tiedonanto 5.10.2011. Heinonen Jouko, Kunttu Timo. Aatteen paloa ja mieltä jaloa. Protestiliikkeestä monialaiseksi suurseuraksi. Lahden Kaleva 80 vuotta, Lahden Kaleva, Lahti 2005.

 

 

Kalevan historiaa  - Osa 2

Teksti: Pirjo Lehtinen

” Opa ” Olavi ( Olli ) Lehtinen  - Uintivalmentajien ” Grand old man ”  

Uintivalmentajana jo yli 50 vuotta  

 

Motto: ” Suunnittelu on menestyksen avain.  Suunnitelmallinen ja kova harjoittelu tuottaa tuloksia.”

 

Koulutus: TUL:n  valmentajakoulu ja jatkokoulutukset, DDR: n ja Neuvostoliiton valmentajavierailut Suomessa, Uintivalmentajayhdistyksen koulutustilaisuudet, Uimaliiton jatkokoulutukset ja seminaarit, Olympiakomitean seminaarit ja ennen kaikkea itsenäinen tiedonhankinta alan kirjoista, lehdistä ja  keskusteluista muiden valmentajien kanssa. Internetin aikana jatkuva tiedonetsintä.  Itsenäinen, kriittinen ajattelu. Ranskan huippuseuran (Antibes)

Uimari: Uimariura Lahden Kalevassa alkoi 1950 luvun lopulla. Saavutukset:  mitaleja TUL:n  mestaruuskisoissa ja SM-kisojen loppukilpailupaikkoja.

Valmentajan ura

 1960-luvun alkupuolella hän alkoi myös valmentaa, aluksi Kalevan silloisen valmentajan Mikko Laineen kanssa ja vähitellen itsenäisesti.  Hänen uimareilleen alkoi tulla TUL:n mestaruuksia ja menestystä runsaasti.     

1960-1970-luvut  :  Parhaat uimarit: Juhani Lehtinen   ( Opan veli, joka saavutti SM-kultaa v. 1966 ), Päivi Laine (TUL:n ennätyksiä ja SM-mitaleja 60-70-luvulla ), Pirkko Mäkinen,  Mervi  Kopra, Helena Rousku,  Marja-Liisa Kittelä, Ari Sorvali ( v. 1968 TUL:n paras miesuimari ),  Juhani Korpioja , Seppo Kykkänen, Matti Kykkänen. Myös kansainvälisissä kilpailuissa tuli menestystä mm. Belgiassa, Ranskassa, Tanskassa, Itävallassa. 1970-luvun loppupuolen parhaat uimarit  Anita Mäkinen, Kaisa Markki, Paula Salminen, Jouni Kähkönen, Anu Kilpeläinen, Tommy Rundgren.

Uintivalmennuskoulu  : Vuonna 1975 aloitettiin Kalevan uintivalmennuskoulu 7-12-vuotiaille tytöille ja pojille. Tarkoituksena oli synnyttää Kalevalle tulevaisuuden kilpauimarisukupolvi. Valmennuskoulun suunnittelu ja ohjelma oli Opan suunnittelema, pohjana uintiopetuksen tieteelliset ja pedagogiset  teoriat maailmalta. Kun Saksalan halli rakennettiin v. 1976, Lahden hallitilanne parantui huomattavasti. Valmennuskoulu alkoi toimia siellä. Parhaimmillaan siellä oli yli 50 uimaria kerrallaan.  Ja seuraavalla vuosikymmenillä alkoi tulla tuloksia.

1980-luku:  1980-luvun puolivälin jälkeen alkoi uusi nousukausi Kalevan uinnissa.

 Parhaat   uimarit : Riku Aramo, Tommy Rundgren, Janne Virtanen, Jaani Virtanen, Risto Laukkanen, Hannu Majuri, Esa Hihnala, Tuomo Rokka, Harri Kaukovuo,  Ville Perilä ja Esa Rantakari, Katri Hänninen,  jotka saavuttivat vuosikymmenen lopun aikana TUL:N ennätyksiä ja mestaruuksia, Suomen mestaruuksia ja SM-mitaleja  joka vuosi .  Varsinkin viestijoukkueiden saavutukset olivat loistavia.   Kalevan uimarit saavuttivat   vv-1985-90  parikymmnetä  SM-mitalia. Nuorten SM-kisoissa Petteri Lehtinen ja Kari Väisänen saavuttivat myös mitaleja, Petteri myös nuorten PM-kisoissa.

 

Yhteistyö LaUS:in kanssa ja Swimming Alliance Lahti

1970-luvun alussa Lahden Uimaseuran valmentaja Kari Sulkanen pyysi  Opaa ottamaan ryhmänsä valmennuksen hoitaakseen. Tuloksena SM- mitaleja  ja menestystä laajasti.  LaUS:n uimarit:  Marja Peltomaa,  Ilkka Lahti, Erika Rantanen, Marika Rantanen,  Outi Laine, Ursula Turunen, Petteri  Huotari.

1980-luvulla yhteistyö Lahden Uimaseuran kanssa jatkui. Kalevan parhaat uimarit ja Uimaseuran parhaat uimarit harjoittelivat yhdessä.  Vuonna 1992 tehtiin Swimming Allians Lahti –sopimus. Tuloksena taas SM-mitaleja ja maajoukkue-edustuksia, joita saavuttivat  molempien seurojen uimarit.

 

 

1990-luku  -   Kalevan ja Lahden uinnin  huippuvuodet

 Opan valmennussaavutukset huipentuivat   1990-luvulla. Viestijoukkueet jatkoivat menestystä, Petteri Lehtinen, Tommy Rundgren, Riku Aramo  ja Anita Junttila  Kalevasta mm. edustivat Suomea maajoukkueessa ja kansainvälisissä kisoissa.  Uimaseuran uimareista parhaiten menestyivät Paula Harmokivi ja Johanna Ojamo (Suomen mestaruuksia ja SM-mitaleja-  ja  NSM-mitaleja.

Petteri Lehtinen ( LaKa ): Kahdet Olympialaiset:  Barcelona 1992: 12. sija ja  Atlanta 1996, EM-kisat : Ateena 1992, Sheffield 1993 5. sija, Mallorca MM-pronssi  1993, Wien 1995 4.sija viestissä, MM-kisat Rooma 1994, Maailman Cupit, maaotteluedustukset, Suomen mestaruuksia yhteensä n. 30,  lisäksi kymmenittäin muita SM-mitaleja ja NSM-mitaleja. Hän oli Lahden paras urheilija v.1993.

Paula Harmokivi ( LaUS) Atlantan olympiaedustus 1996, Sheffield EM-kisat 12.sija 1993,  Wien EM-kisat 1995,  kymmeniä Suomen ennätyksiä ja SM-mitaleja, maaotteluita ja kansainvälistä menestystä. Hänen suomenennätyksensä säilyivät tilastoissa  parinkymmenen vuoden ajan.

Muut uimarit:   Pekka Ovaska, Kari  Väisänen , Sami Nikkari, Mika Kallio, Kari Hiltunen, Teppo Paajanen, Pia Pulkka,   Erkki ja Helena Pirhonen.

Yhteistoiminta Uimaseuran kanssa jatkui tuottaen hyviä tuloksia.  Opa osallistui Uimaseuran valmennuksen organisaation, valmennuksen ja koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen aktiivisesti, samoin  LaUS :n kilpauintikoulun   ja tekniikkaopetuksen kehittämiseen  

 2000-luku

Kalevan ja LaUS:n  yhteistyö satoi nyt erityisesti Uimaseuran laariin. Kun Kalevan lapsi- ja nuorisotyöhön ei riittänyt väkeä, uimarit Opan ykkösryhmässä olivat nyt pääasiassa uimaseuralaisia. Parhaat uimarit: Jani Kulju , Tero ja Karo Kovanen, Jero Marjolahti , Arto Naukkarinen.  Saavutuksina Suomen mestaruuksia ,  SM- mitaleja, NSM-mitaleja.

Miika Rahkonen  (SM ja NEM-edustus) ja Joona Rahkonen, Tatu Uutela, Elmo Rautiainen, Oleg Jauhonen, Joonas Kuivalainen ja Lasse Naukkarinen olivat seuraava uimaripolvi, jotka menestyivät NSM- ja SM-tasolla aina mestaruuksiin asti.

 

Niko Korhonen, Anu Lehtinen ja Anniina Ala-Seppälä  ovat olleet  2000-luvun  Uimaseuran parhaat uimarit  SM-mestaruuksia, NSM-voittoja ja mitaleja, maajoukkue-edustuksia.  

 Muita uimareita:   Heta Pere,   Olli Kokko,  Joonas ja Jeremias Kuivalainen, Vaula ja Vilina Vekkeli, Alexei Mokitchev ja Alena Mokitcheva. Saavutuksina NSM-mitaleja.

Leirit: Vuosikymmenten ajan on pidetty Kalevan omia ja yhteisiä harjoitusleirejä LaUS:n tai muiden seurojen kanssa  ( mm.  ÅSK, TaTU,  Heinolan Isku, Seinäjoen Uimarit ).  Opalle on kerääntynyt satoja leirivuorokausia vuosien aikana,  mm.  Kyproksella, Jaltalla, Antibesissa, Calellassa.

Swimming Allianssin ja yhteistyön loppu

Kalevan ja Uimaseuran yhteistyö loppui keväällä 2011, kun LaUS sanoi irti yhteistyösopimuksen yllättäen kesken kauden. Tämä oli käsittämätön päätös  ja se lopetti vuosikausia jatkuneen lahtelaisen uintiurheilun menestystekijöiden  hyödyntämisen.

Osa uimareista siirtyi edustamaan Kalevaa ja Opa jatkaa pitkää ja menestyksellistä uraansa.

Palkinnot  ja  tunnustukset

 Useita Lahden Kalevan ja TUL:n  tunnustuspalkintoja

Suomen Uimaliiton kultainen ansiomerkki

 Maailman uintivalmentajayhdistyksen  tunnustuspalkinto  valmennussaavutuksista  ( Certificate of Completion of  World Swimming Coaches Association ) v. 1998.

Opetusministeriön myöntämä Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hopeinen ansiomitali kullatuin ristein v. 2006

Mitalipörssi:    

Suomenmestaruusmitaleita:    n. 70 SM-kultaa,   yhteensä n. 270 SM-mitalia.  Näiden lisäksi saman verran nuorten SM-mitaleja. Kaiken huippuna hänen uimariensa kansainväliset saavutukset  olympialaisissa, MM-, EM-kilpailuissa ja maailman cupissa.

Muu toiminta:

 TUL:n uintijaoston jäsen, TUL:n ja Uimaliiton valmentajakouluttaja, TUL:n oto-valmentaja, Uimaliiton johtoryhmän jäsen, Huippu- urheilun strategiaprojekti ( HUSTRA), Uintivalmentajayhdistyksen ( UVY ) perustajajäsen ja johtokunnan jäsen. 

Uintiurheilu on ollut näiden vuosikymmenten ajan Opan vapaa-ajan ”harrastus” eli se on tehty ansiotyön ohella.