Tiina Niemisen kuulumiset

Tiinan kuulumiset 27.1.2007

Luumujen keräilyä

Onnellista Uutta Vuotta 2007 kaikille! Täällä Ranskassa toivotellaan ahkeraan onnellisia uusia vuosia pitkin tammikuuta. Bonne Année ja sen jälkeen rimpsu kaikkea mitä haluaa toivottaa, bon santé, réussite, bonheur, amour… Joulukortteja ei paljon lähetellä täällä, ne on enemmänkin juuri uuden vuoden kortteja joita postipoika kantaa. Suomessa tässäkin ollaan patonkimaata edistyksellisimpiä sillä meillähän Pohjolassa laitetaan joulut ja uudet vuodet samaan korttiin, Vive la Finlande!

Olen siis palannut Ranskaan. Saavuimme juuri parahiksi laskemaan uuden vuoden viime sekunnit. Autokolonnamme laskeutui Saksan Travemündesta tänne Ranskan Provenceen kahdessa päivässä. Huh! Uudenvuodenaattona saimme nauttia kauniista ja oi niin lämpimästä vastaanotosta! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja malttamattomina kurkkasimme vähän väliä auton ulkolämpötilamittarista tilannetta. 15C tuntui ihmeelliseltä, ja ennen kaikkea se auringonpaiste! Automatkalla harjoittelimme myös tulevaa kesää varten radiopuhelinkäyttäytymistä. Näin automatka sujui ja yhteydenpito onnistui, ja ennen kaikkea juttu rönsyili! Perillä vietimme aattoa yhdessä parin ranskalaisen ystävän kanssa. Pitkään ei matkalaiset jaksaneet kuitenkaan valvoa ja pian puolen yön jälkeen simahdimme petiin.

Tulevalla kaudella ajan jälleen tutussa luumutiimissä "Les Pruneaux d'Agen". Ensimmäinen harjoitusleirimme on noin kuukauden kuluttua jolloin sitä pääsee sitten kunnolla tunnelmaan ja tapaa uusia tiimikamuja. Tiimillä on omat nettisivut, joita päivitellään parasta aikaa. Sieltä läytyy kisakalenteri ja kauden alkaessa sitten myös kisatuloksia. Luumuinen sivustomme löytyy oheisesta osoitteesta: http://lpapetitesreines.free.fr .

Tammikuun aikana olen hakenut uutta tuntumaa pyöräilyyn, kilsoja ja tunteja on kertynyt kohtalaisesti ja jalat alkavat tottua taas tähän hommaan. Täällä pääsee ajamaan mukavasti porukassa lenkkiä, joka tärkeää minulle, jotta saan taas tuntumaa... Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä tammikuu ja palaaminen "ihan oikeisiin pyörätreeneihin" olisi sujunut täysin mutkattomasti. Härkää sarvista tarttuminen vaatii paljon myös henkisesti, mutta on varmasti myös palkitsevaa. Ilman omaa tukiverkostoani en varmasti siihen pystyisikään. Kiitos Jussi, Kiitos Mika, Kiitos Jatta, Kiitos Äiti ja Isi, Kiitos Sirkkis ja Mikko.

Piakkoin lähdenkin tästä porukkalenkille, joten on aika alkaa etsiä trikoita kaapista. Keli on muuttunut talvisemmaksi viime päivien aikana ja lenkkikerrastoakin on kasvatettava. Ei silti, näin päivällä, kun aurinko lämmittää nousee lämpömittarikin jo reiluun 10C. Läheiset hiihtostadionitkin voivat huokaista, kun lunta on satanut ja turistimassat hinkuvat hiihtämään. Katsotaan jos me Jussinkin kanssa ehdittäis skimbaamaan jossain vaiheessa. Esi-Alpeille on vaivaiset 200km!

Ohessa muutama kuva maastolenkiltä viereiseltä "nyppylältä".

15.9.2006 Treenit jatkuu! … kettu sanoi…

Ja niinhän siinä kävi, että fillari vei tytön mennessään. Eihän sille voi mitään. Yleensäkin tällaiset suuret rakkaudet syttyvät uudelleen kun niitä huvittaa, siinä ei pieni ihminen osaa kuin seurata mukana! : Huumoria huumoria… Jotain olen tainnut saada täällä Ranskassakin aikaan sillä pyöräilyväki on kannustanut mahtavasti ja nyt on taas kammenkierron rytmi löytynyt.

Treenivire on tällä hetkellä aika mahtava! Tänään kävin kokeilemassa jo kunnon maastossa maastoajoakin ja maisemat olivat henkeäsalpaavia. Meillä on satanut vettä viimeiset kolme päivää (ja silti vaan olen ängennyt lenkille… ;) eli motivaatiota löytyy!!) ja Sainte Baumen kukkulat ovat harsopilvien peitossa. Lähdin vanhalla teräsrunko Cressullani kokeilemaan maastobaanoja… Magnifique!!! Sateen jälkeinen kostea ilma oli happea täynnä ja poljin kuin hurmiossa mäkiä ylös ja alas… Saavuin eräänlaiseen "kanjoni" pätkälle, seikkailin kahden vuorennyppylän välissä, välillä kasvillisuus rehotti niin, että heinät hipoivat poskia. Siellä suomityttö painoi muna-asennossa, kieli keskellä suuta kivikkoisia mäkiä alas… Noustessani taas pitkin kukkulan rinnettä ja repiessäni happirikasta ilmaa keuhkoihini aurinko pilkisti pilvien välistä. Ihan kun se olisi sanonut: "Katsoppas tyttö kuin kaunista!"

TÄTÄ ON URHEILU PARHAIMMILLAAN. Omia fiilistelyretkiä… kameraa ei tarvitse kun kaikki on rekisteröity omalle kovalevylle niiden kurjempien päivien varalle.

Jussilla on menossa viimeinen viikonloppu kisoissa ja palaamme 25.9. Suomen kamaralle. Jussi aloittaa lomailun ja minä osa-aika työnteon sekä syysharjoittelun. Suunnitelmissa on osallistua muutamiin kotimaan maastoilutapahtumiin ja hakea rytmiä sekä ennen kaikkea niitä fiiliksiä. Tätä hommaa tehdään pienellä palkalla, mutta suurella sydämellä. Kiitos, että kuljette mukana, ystävät ja tukijat!

" Adieu, dit le renard. Voici mon secret. Il est très simple : on ne voit bien qu'avec le coeur. L'essentiel est invisble pour les yeaux. "

"Hyvästi, kettu sanoi. Saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: vain sydämellään näkee tarpeeksi hyvin. Kaikista tärkeimpiä asioita ei voi silmin nähdä."

Tiina

15.8.2006

Good to have you back!

Sanoi englantilainen naapurimme viedessäni roskia äskettäin. Hänen ranskalainen vaimonsa törmäsi minuun reilu pari kuukautta sitten sairaalasta päästyäni. Huulet ruvella ja turvoksissa olevat kasvoni pysäyttivät hänet kotikadullamme ja nainen kyseli vointiani. Luonnollisesti selitin tapahtuneen, nainen kauhisteli ja pikkupoika rattaissa katseli minua silmät pyöreinä. Taisin toistaa hänelle samat sanat kuin kaikille muillekin kauhistelijoille "Olen kuitenkin erittäin onnekas, tämä on aika pientä siihen verrattuna mitä olisi voinut käydä…". Olemme naisen kanssa (en tiedä vieläkään hänen nimeään) keskustelleet nyt takaisin Ranskaan palattuani useaan otteeseen. Hassua, mutta tuntuu siltä että onnettomuuteni on kiinnittänyt minut tiiviimmin kortteliyhteisööni. Puolentoista vuoden asumisen jälkeen keskustelen ensimmäisen kerran englantilaisen ja meidän lisäksemme samalla ainoan ulkomaalaisen kanssa. Eikä varmasti ole syynä se, etten olisi osannut suutani avata aiemmin. Not my style! ;-)

… 17.5. aamulla heräsin klo 9 tienoilla. Edellisen päivän matkustus Suomesta ja myöhäinen kotiintulo rasittivat hieman aamutoimia. Fillarin jääminen Brysseliin huolestutti myöskin. Saisinkohan sen tänään ennen treeniä poikien kanssa takaisin? Käväisin lähikaupassa hakemassa jotain evästä, sillä kotona ei ollut enää mitään tuoretta, olihan talo ollut tyhjillään viimeiset kaksi viikkoa, jonka vietin Suomessa. Jussi oli edelleen Italian ympäriajossa. Kaupasta tullessani vastaan tuli englantilainen naapurimme. Huikkaisin hänelle: "Hello!" Jäin miettimään tietääköhän hän että olen Suomesta, tai että yleensä asun täällä…"Onhan se hassua ettei me ikinä jutella…", mietin ja kävelin kotiin valmistautumaan treeniin.

Marseillen kentällä ei kukaan vastannut puhelimeen ja luovutin pyörän takaisin saamisen kanssa ennen lenkkiä. Otin "kakkospyöräni" varastosta, vanhat ajokengätkin löytyivät jostain ja vanha kypärä. Kaikki ajokamatkin olivat tietysti fillaripussissa Brysselissä tai missä lie. Katselin kypärää, pieni halkeama edessä muistutti edellisvuoden kaatumisesta Tour de l'Aude etappikilpailussa. Vaihtoehtoja, kun ei ollut, laitoin kypärän päähän ja ajoin tapaamispaikallemme. Kolme 16-v. junnuani odottivat jo minua, kun saavuin paikalle. Lähdimme lenkille, nousimme pitkää mäkeä, oli kuuma ja tunsin että tänään ei oikein kampi käänny keveästi…

Tämä on viimeinen muistoni kyseisestä päivästä. Seuraavat muistikuvat ovat välähdyksiä tapahtumista ja ääniä. Unen ja todellisuuden raja on häilyvää. Herään sairaalasta teho-osastolta varhain torstai-aamuna 18.5. Katselen lakanoita, "Hôpital d'Aubagne", ahaa olen siis Aubagnen sairaalassa. Käsi on kainaloon asti kipsissä: "Näköjään käsi katkennut tytöllä…." Jääpalat pöydällä ovat suuta varten, kieli oli haljennut, tikattu ja turvoksissa ja jääpalat sen taltuttamiseksi. Tarkkailen hoitajia, ja kojeita ympärilläni. Olo on rauhaisa ja hyvä. Ei kipuja, ei pelota. Kaikki hyvin. Kirjoitan muutaman tekstiviestin kotiväelle ja Jussille. Kunnossa ollaan, käsi vain poikki. Kysyn hoitajalta mitä on tapahtunut. Hän kertoo, että olen ajanut auton kanssa yhteen pyörällä. Ahaa, missä? Jossain laskussa… Ahaa. "Missähän Jussi on….?" Jussi vastaa olevansa Italian ympäriajossa: "Etkö sinä todella muista?" Jussi kysyy. "Hmmmm, ai, mä luulin et se Italian ympäriajo meni jo…".

Käsi leikattiin torstaina. Kyynärluu oli mennyt poikki ja se korjattiin rautalevyllä ja nauloilla. Nenä oli murtunut, mutta ei poissa paikoiltaan, joten se saa parantua itsekseen. "Olen huolissani sinun polvestasi", kirurgini sanoi. Se on pahasti turvoksissa. Polvea tarkastettiin ultralla ja röntgeneillä ja kaikki oli kuitenkin OK.

Nyt on kulunut kolme kuukautta onnettomuudesta ja voin jo tosi hyvin. Olen palannut kuntoilun pariin ja kaikin puolin fiilis on hyvä. Vietin onnettomuuden jälkeen puolitoista kuukautta Suomessa, keräsin voimia ja ennen kaikkea rakensin itseäni kuntoon, sisältä ja ulkoa. Olen käynyt läpi todellisen "läheltä piti" tilanteen. Onnettomuus ei tule kello kaulassa. Se voi tulla milloin vain, missä vain. Olin laskenut kyseisen mäen satoja kertoja, se on kotimäkemme, 4km pitkä mutkikas "serpamäki". Olen treenannut siinä mäkivetoja, voimavetoja… Tunnen mutkat, tiedän, että autoja voi tulla vastaan. Sitä voisi alkaa pyöritella asiaa ja kysellä itseltään miksi, miksi, miksi??? Olen käynyt nyt jälkeenpäin mäessä, pyörällä laskenut mutkan. Mitään ei ole tullut mieleen. Se vain sattui näin. Olen ilmeisesti kantannut vasemmalle kurvaavan mutkan liian jyrkästi. Kumpi voittaa: auto vai pyörä? Ainoastaan vahvoja koetellaan, sanoi mummini aikoinaan.

Aloitin tämän juttuni siitä kuinka olen löytänyt uusia ystäviä kotikulmiltani täältä St Zachariesta. Vaikeina aikoina tosi ystävät tunnetaan. Näin on. Pienessä kylässämme ja sen ulkopuolellakin on pieni, mutta tiivis ryhmä ihmisiä, jotka välittävät meistä ja auttavat, kun heitä tarvitaan. Olisi voinut kuvitella, että olin eksyksissä ja yksinäinen sairaalassa ollessani viikon ajan. Mutta ei, luonani käytiin ja minua tsempattiin, vaikkakin nämä ihmiset olivat ennen olleet lähes vieraita. Suomesta tullut kannustus on tietysti sitä rakkainta ja parhainta ja aika kotimaassa kesä-heinäkuussa antoi uskomattomasti lisävoimia ja tsemppiä.

Hoidatan itseäni nyt täällä Ranskassa. Lääkäri neuvoi vielä jättämään pyöräilyn vähäksi aikaa, sillä käden täytyy antaa luutua ja voimistua rauhassa. Maantiepyöräilyn ajoasento asettaa vielä liikaa rasitusta käden päälle. Olen kuntoillut siis juosten ja uiden sekä kuntosalilla. Liikun tällä hetkellä täysin omaksi ilokseni! Totta kai ajoittain harmittaa keskeytynyt kilpailukausi. Oli niin monia tavoitteita ja päämääriä. Kilpailuista saatua voitonriemua, on vaikea korvata millään. Silti en usko että palaan enää takaisin pyöräilyareenoille. Tiedän mitä kansainvälinen menestys vaatii, kovaa työtä, tahtoa ja vielä kerran kovaa työtä. Minulla ovat hoidot vielä täysin kesken ja vaikka olenkin kuntoutunut hyvin, niin jotain puuttuu. Ehkä sen tilalle on tullut jotain muuta.

It's good to be back!

/ Tiina

5.4.2006
Ylämäkiä ja alamäkiä

Sitähän se on. Tässä on nyt viimeisen kolmen viikon ajan jatkettu punnerrusta kisasta toiseen. Pieni tiivistelmä ehkä paikallaan:

19.3. Chôlet, Ranskan Cup, ensimmäinen osakilpailu
- Kaatuminen ja kisa ohi 10km jälkeen. Nilkka turvoksissa, mutta ei pettymystä pahempaa.

25.3. Neuville-les-Dames, 9x5,8km, Ranska
- Sijoitus 9. (kahden välikirin voitto)

3.4.2006 Tour de Flandres, maailmacup, Belgia
-keskeytys

Viisi viikkoa ja viisi kisaa takana. Näin alkukaudesta kilpailukalenteri keskittyy lähes poikkeuksetta pohjois-Ranska - Belgia akselille, joten minulla on täältä Välimereltä aina pitkä matka. Autossa tai junassa istuminen on tuttua. Tour de Flandres oli iso pettymys, edellisenä päivänä tehty reilun 1000km matkustus painoi jaloissa. Ja tämä kisahan ei anna anteeksi tippaakaan.

Nyt olen ollut päivän kotona. Eilinen meni töiden merkeissä Marseillessa (olen opettanut siellä englantia eräässä koulussa kerran viikossa). Nyt pari päivää hengähdän kotosalla ja perjantai-aamuna lähden uudestaan reissuun, lauantaina ja sunnuntaina ajan Ladies Berry Classics kisaa Ranskan keskiosissa. Lauantain kilpailu on Ranskan Cupin toinen osakilpailu. Tämän jälkeen ohjelma jatkuu:
17.4. Pujol, Ranskan Cup 3. osakilpailu,
19.4. Fleche Wallonne, maailman cup, Belgia,
30.4. Trophée des Grimpeurs, Ranskan Cup 4. osakilpailu

Keväisin terveisin,

Tiina

8.3.2006
Lapset ovat ilo!

Totesin tänään lenkkeilyttäessäni "omia junnujani". Hienosti menneen kisan jälkeen on tietty helppo hymyillä, mutta kun Jussin uusi reissu tuli taas aika pian, huomasin olevani hieman allapäin ja pyörän päälle nousin vähemmällä innolla. Mun valmennusessio alkoi pikku-Adrienin renkaan vaihdolla. Emme ehtineet ottaa polkaisuakaan, kun Adrien huomasi, että rengas tyhjenee!

Valmentajalla oli onneksi vararengas, koska pikku-Adrien sen oli unohtanut! Rengas vaihtui valmentajan mielestä todella näppärästi. Treeninä oli mäkivetoja ja lämmittelyn jälkeen aloitimme harjoituksen. Pojat tekivät lyhyitä vetoja mäkeen valmentajan kannustaessa mukana. Pikku-Axel hieman väsyi ennen kuin mäen huippu häämötti ja valmentaja sai tsempata tosissaan Axelia tekemään viimeisen vetonsa. Harjoituksen jälkeen valmentaja kehui poikia hienosta tsemppaamisesta ja Axel sanoi: " Tiina mä laitoin ihan kaikki peliin siihen viimeiseen vetoon. En ois voinut yhtää enempää enää puristaa!" Ja valmentaja siihen: "Niin, mä tiedän. Sä ajoit tosi hienosti! Nyt vaan palautellaan ja kyllä kunto taas nousee." Ihan kuin Axel olisi ollut entistä ryhdikkäämpänä pyöränsä päällä. Vielä kävimme hieman säätämässä Adrienin pyörää, takapakka oli löystynyt. Onneksi tuttu mekaanikko auttoi heti ja pääsimme jatkamaan lenkin loppuun.

Lenkiltä palattuani osasin taas hymyillä. Tässä aikuisten maailmassa lapsen aitous särähtää mahtavasti!

"Ruoho huurteinen kimmeltää. Tuuli veisi sut mielellään.
Sillan päähän et vielä ihan nää. Linnutkin on oksillaan liian hiljaa.
Varo vaanivaa vaaraa. Se tauotta metsästää.
Jossain nytkin se jonkun kiinni saa. Kävele ihan varpaillaan. Pysy hiljaa.

Vaikka kuinka pelkäät, sulla ei oo hätää.

Olet turvassa niin kauan kun, uskot sua perässä seuraavan sun varjoenkelin."
-Jonna Tervomaa

Hymyä,

Tiina

12.2.2006 Leiri, leiriä, leiriä!

Noniin, helmikuukin ehtinyt pyörähtää käyntiin ja sen mukana alkaa Futuroscopen leiritys, tarkemmin 14.2-19.2. Pääsen tsekkaamaan mikä on oma kunto muihin tiimikamuihin verrattuna… Minullahan on erittäin onnellinen tilanne treenien suhteen, sillä meillä täällä Välimeren tuntumassa ei lunta ole, yöpakkasia tosin, mutta päivisin lämpötila kipuaa kuitenkin reiluun 10c! Siis aika otollista!

Olen kuluneen kuukauden aikana treenien lisäksi työskennellyt paikallisen seuran 14-16v. poikien valmentajana. Treenit sujuneet kivasti, ja pojilla starttaakin pian jo kisakausi päälle. Lisäksi olen ollut kerran viikossa "enkun ope" erään yhdistyksen ranskalaisille liikunta-alan opiskelijoille. Päivät siis viuhahtaneet ohitse aika vilkkaasti ja haastetta riittänyt vähän joka saralla. :

Tulevalla viikolla lähden siis leirille ja Poitiersista palattuani jatkankin "samoilla jaloilla" leiriä yhdessä Realsporttilaisten kanssa! Jussi kisaa ensi viikon Portugalin Tour Algarvessa ja palaa hänkin sitten 20.3. parhaiksi aloittamaan Antti Hagqvistin johtaman leirityksen.

Oma kisaohjelmani on alkukauden osalta seuraava:

5.3. Tour du Val Ardoux, Ranska
12.3. Het Wolk, Belgia
19.3. Cholet (Ranskan Cup), Ranska
2.4. Tour de Flandres, Belgia
8.-9.4. Ladies Berry Classics, Ranska
17.4. Pujol (Ranskan Cup), Ranska
30.4. Trophée des Grimpeurs (Ranskan Cup), Ranska
11-21.5. Tour de l'Aude, Ranska

Alkukauden kisoissa painotus on Ranskan Cupeissa sekä toukokuussa Tour de l'Aude:ssa, jonka ajoin jo viime vuonna ja näin osaan tähän kovaan ja arvostettuun etappikilpailuun valmistautua ihan eri tavalla!

Aurinkoisin terkuin,

Onnellista Uutta Vuotta 2006!

Ja näin se vuosi jo kohta pyörähtää ympäri… Viettelen tässä parasta aikaa Joulun jälkeisiä arkipäiviä Suomen Lahdessa. Suksenpohjia on tullut kuluteltua ahkerasti pitkin Tiirismaan maastoja. Välillä on älynnyt jopa nauttia myös mahtavista maisemista ja oikein ihmetellyt kuinka voikaan olla niin valkoista ja kaunista! Sitä kun suuren osan vuodesta asuu muualla niin kotimaan "ihmeitä" tarkastelee jotenkin aivan uusin silmin. Olkoon vain viini muualla kuinka vaahtoavaa tahansa, mutta mikään ei voita kotomaata!

Uusi tallisopimus on siis tehty ranskalaisen vastikään perustetun "Futuroscopen" kanssa. Lisäksi edustan paikallista seuraa St Antoine la Gavottea mm. Ranskan Cup kilpailuissa. Näin ollen saan myös treeniseuraa paikallisista mimmeistä ja saa Jussikin vähän treenirauhaa…. : vitsi vitsi.

Marraskuun vietin Ranskassa, hoidin ensi kauden asioitani, kävin töissä lähikaupassa sekä kastelin kodin kahta kukkasta (jotka taitavat taas kuolla kuivuuteen tämän joululoman aikana… Onneksi Sirkkis-Jussin-äiti-Veikkanen tulee apuun heti alkuvuodesta). Olen myöskin vaihtanut tässä uuden kauden vaihteessa valmentajaa. Uusi koutsini on siis Antti Hagqvist (www.realsport.net ). Anttihan on myös Jussin valmentaja ja olemme myös edeltävän kauden aikana ehtineet tutustua toisiimme ja kuinkas ollakaan Antti suostui tähän vaativaan ja hermoja raastavaan tehtävään ruveta minun henk.koht. valmentajakseni. Ja hienosti meidän yhteistyö onkin alkanut rullata ja uskon sen tuovan tullessaan myös tulosta, eli niin sanotusti kantavan hedelmää. Antti saapuu avovaimonsa Tiina "Teräsnainen" Bomanin kanssa meille leireilemään helmikuun puolen välin tienoilla ja tällöin pääsee testaamaan Tiinojen ja Jussin sen hetkistä kuntoa parin viikon ajan.

Palaan Ranskaan heti vuoden alussa ja aloitan myös uudet työt paikallisen seuran junioreiden parissa. Näin ollen työkin muuttuu sporttisempaan suuntaan. Ja vaikkakin hiihto on hieno laji niin kyllä sitä pyörän päälle on jo kova hinku ja hyvä niin, edessä on tiukka kausi! Ei muuta kuin Iloista Uutta Vuotta 2006 kaikille!

Puss och kram,
Tiina

26.9. MM Kisaraportti

Women's road race, 127.8km

1 Regina Schleicher (Germany) 3.08.52 (40.028 km/h)
2 Nicole Cooke (Great Britain)
3 Oenone Wood (Australia)

DNF Tiina Nieminen (Finland)

Madridin saalis jäi kovin laihaksi. Suorastaan onnettomaksi. Oma fiilis oli hyvä, jalat tuntuivat hyviltä ja valmiilta taistoon ennen skabaa. Kausi painoi tietenkin, mutta niin se painoi kaikilla muillakin. Selitystä kun yritän vääntää niin tulee vain yks juttu mieleen: pitäis olla vain parempi! Aina neljännelle kierrokselle asti (70km kohdalle) olin pääjoukossa mukana. Olin jo edellisellä kierroksella tosi kovilla kärjen yrittäessä repiä eroja mäissä. Neljännen kierroksen aikana roikuin jo ns. kuoleman paikalla aivan porukan hännillä ja vaikka pää käski nousta pääjoukossa ylöspäin, jalat eivät totelleet. Tullessamme mäkeen olin aivan "nauhan" loppupäässä. Parin tyttlöä kaatui edessä ja tämä aiheutti sopivan "aallon" ja jäin pienempään ryhmään emmekä enää saavuttaneet pääjoukkoa. Tottakai sitä on pettynyt, mutta koska reaaliteetit on hanskassa niin en ole jäänyt tuleen makaamaan. Ei muuta kuin pystyyn ja eteenpäin!

Nyt ollaan siis kausi ajettu ja edessä on reilun kuukauden mittainen "loma" Suomessa. Mun kohdalla se tarkoittaa siis töihin menemistä, ja siinä ohessa sitten varmasti harrastelen kaikenlaista kivaa... Fillari jää kotiin Ranskaan.

Tässä syksyn aikana selviää myös ensi kauden tilanne. Ilmoittelen näistä asioista täällä sivuilla heti kun se on ajankohtaista. Oikein mukavaa syksyn jatkoa niille, jotka jaksoivat seurata mukana, ja iso kiitos tsemppauksesta pitkin kautta. Pieniä suuria asioita!

-Tiina

16.9.2005
MM-kisojen alla

Kirjoittelut jääneet vähemmälle, nyt kuitenkin puristan vielä jotain näin ennen kauden kohokohtaa, eli MM Madridia...

Heinäkuun vietettyäni Suomessa, palasin astetta rentoutuneempana takaisin tänne kuumaan Saint Zacharien kylään... Mulla oli reilu kisatauko, sillä etappi "Route de France" jolle olin tiimini kanssa menossa oli peruttu ja näin minulle jäi runsaasti aikaa treenaamiseen. Ajelin yhden pikkukisan paikallisten miesten kanssa ja muutoin treenailin, välillä pääsin myös "proffa-kaksikko Jusu&Jukkis" mukaan ajelulle. ("Vielä se perässä tulee" legendaarinen lausahdus näillä "yhteislenkeillä").

20-24.8. TROPHEE D'OR

Tiesin olevani hyvässä kondiksessa, ja sain heti ensimmäisellä etapilla pontta omille tuntemuksilleni, sillä kirin kaatosateessa kuudennelle sijalle. Hyvää sijoitusta lämmitti tiimikamun voitto! Etapit kulkivat kivasti, aina ennen viimeistä edellistä, sillä 115km tasainen "sivari-voittoinen" etappi teki monia kasoja matkan taittuessa ja juuri ennen viimeistä välikiriä, jouduin minä yhteen niistä. Seurauksena kaaduin suhteellisen rajusti asfaltille ja jouduin jättämään kilpailun kesken vain 20km ennen maalia!! Ambulanssin täti oli hyvin ystävällinen ja matka taittui kuin taittuikin maalipaikalle asti. Sain reiluja palohaavoja vähän joka puolelle sekä isoja mustelmia, mutta ei onneksi pahempaa! Henkinen tilakin korjaantui muutaman puhelinsoiton avulla kotiväen ja oman kullan kanssa... Kaikki mikä ei tapa vahvistaa!

Ja mä olen vahvistanut itseäni tuon jälkeen! Palasin vajaa viikko sitten viimeisestä valmistavasta etappikisasta "Tour de l'Ardeche" 7.-11.9. Kisa meni tosi hyvin, ekan päivän mekaanisista ongelmista johtuvia sakkominuutteja lukuunottamatta. Mukanamme näin tiimin viimeisessä kisassa oli "hätävaramekaanikko", jolla on mekaanikko kurssilla jäänyt takavaihtajan säätökurssi hieman vähemmälle (!!!!!!)... Elkää edes kysykö, kuka se oli, jonka päästä nousi savua ja sieraimista tulta kun tuli maaliin...... grrrr. Juttuhan on niin, et jos vaihde ei pysy päällä niin se on silloin "rajoittava" tekijä mäessä, kun pääjoukko alkaa repimään porukkaa hajalle. NOH, mutta mä tyydyin vain huomauttamaan asiasta vienosti ja etsin käsiini toisen tiimin tutun meksun ja pidin huolen ettei kyseinen jolkki enää koske mun fillariin... tai no, kyllä se renkaat pumppas muutaman kerran.... ;) Kaiken kaikkiaan loput etapit sujuivat tosi hyvin ja varsinkin viimeiset raskaat mäkietapit, joilla yllätin itsenikin sillä pysyin ihan kärjen mukana. (Tour de l'Ardeche kokonaistulokset:1 - Edita PUCINSKAITE (Nobili) 2 - Kristin ARMSTRONG (USA)3 - Daiva TUSLAITE (Liettua) 4 - Svetlana BOUBNENKOVA (Venäjä) 5 - Marilyne SALVETAT (Midi-Pyrenées) 37- Tiina NIEMINEN (Pruneaux d'Agen))

Nyt on etapin jälkeen on palauteltu ja kerätty voimia vielä viimeiseen rutistukseen, eli MM maantielle 24.9. Kaikkeni laitan peliin, jotta saisin hyvän tuloksen aikaan. Katsotaan mihin kone riittää. MM jälkeen palaan Suomeen lokakuuksi rentoutumaan ja nauttimaan Suomen syksystä! Sitä ennen Buenos Dias Madrid! Pysykää kanavalla!

Helteisin terkuin,

Tiina

20.7.2005
Thinking of Australian Women Cycling Team

"Life is a gift and fragile..... Hope my prayers will be help and give you the strength to get through.... "

Tänään en kirjoita kisoistani, en treeneistä vaan kaikki ajatukseni ovat Australian tyttöjen luona....

Tänä aamuna heräsin uuteen päivään ja luin lehdestä tästä kamalasta onnettomuudesta, joka on koskettanut koko Austarlian naispyöräilyjoukkuetta heidän valmistuessaan Saksassa alkavaan Thüringen etappikilpailuun. 18-vuotias juuri kortin saanut naisautoilija oli ajanut kovalla vauhdilla australialaistiimiä vastaan, menettänyt autonsa hallinnan ja ajanut heidän päälleen. Australialainen Amy Gillet menehtyi onnettomuudessa ja viimeisimpien uutisten mukaan kaksi viidestä pyöräilijästä ovat edelleen kriittisessä tilassa. Kaikki tiimin naiset ovat saaneet vammoja ja heitä hoidetaan saksalaisessa sairaalassa. (lisää tietoa www.cyclingnews.com )

Uutinen järkytti minua aikalailla. Australian naistiimi on tuttu näky kisoissa ympäri Eurooppaa. He asustelevat Italiassa, kaukana kotoa ja treenaavat ja kisaavat aina yhdessä. Tämä järkyttävä tragedia, joka heitä on kohdannut jää varmasti mieleemme ikuisesti... Toivon koko sydämeni pohjasta voimaa kaikille tytöille ja heidän läheisilleen ison surun keskellä...

Kuinka moni meistä oikeasti muistaa nauttia jokaisesta päivästä kuin viimeisestään? Kuinka moni osaa arvostaa läheisiään ja näyttää sen jokaisena päivänä kuinka paljon heistä välittää? En minä ainakaan.... mutta tänään on se päivä.

Mikä elämässä on oikeasti tärkeintä?

11.6.2005

Kahden viikon päästä mä olen jo melkein Suomessa (tarkasti ottaen Superfastilla nokka kohti Hankoa). Olkoon vain kuinka hienoa panoraamaa, aurinko keliä, meren kohinaa ja patonkia hyvänsä, mutta ei se Suomen suvea silti voita! Me ollaan Jussin kanssa molemmat jo ajatuksissamme monesti käyty Suomessa ja lasketaan päiviä... "Mitä lähempänä kotiinpaluu on sitä enemmän sitä alkaa odottaa...."

Jottei aika menisi ihan vallan odottamiseen, on onneksi välietappeja vielä edessä! Mulla alkaa etappi tiistaina 14.6 "Tour de la Drôme" Ranskan kaakkoisosassa, Alppien kupeessa. Edessä on viisi päivää mäkiä, mitäs muuta. Motivaatio on korkealla, mä olen sekä fyysisesti että henkisesti balanssissa. Kiitos Kapa Myyryläisen kovien treenien! Niin se vain on, niinkuin isukki on mua valistanut pikkutytöstä asti "Jos sä kuvittelet pystyväs kärsiväsi kisassa on sun kärsittävä vähän enemmän vielä reeneissä!" Ja mä olen nyt kärsinyt. Meidän lähimäestä on tullut mun kaveri ja mä olen säännöllisesti käynyt siellä katsomassa löytyykö konetta.... Vastaus tulee lähipäivinä.

Tour de la Drômen ohjelma on seuraava:

Tiistai 14.6./1. etappi 81km, Keskiviikko 15.6/2. etappi 87km, Torstai 16.6./3. etappi joukkue aika-ajo 11km aamulla ja illalla 4. etappi 89km, Perjantai 17.6. / 5. etappi 87km ja lauantai 18.6./ 6. etappi 75km .

Tuloksia löytyy ainakin oheisesta linkistä: http://velofeminin.online.fr/index2.htm

Suht lyhyitä etappeja, mutta niitä nyppylöitä siellä sitten on matkaa rasittamassa. Varsinaisia starttilistoja en ole nähnyt, mutta en mä niitä aiemminkaan ole tykännyt spekuloida. Enemmän ranskalaiskuskeja ja muutamia ulkomaalaistiimejä on mun näppituntuma.

Nyt jo linnut loikottaa avoimesta ikkunasta siihen malliin, että on korkea aika vetää trikoot jalkaan ja hypätä pyörän päälle. Sitten saa taas hyvin ainakin kolme tuntia kulumaan... :) "Miten saat aikas kulumaan....?" lentävä lause meidän sisarusten kesken!

Ei muuta kuin iloista mieltä kaikille kullannupuille! Pian jo nähdään!

/Tinttarella

1.6.2005
Jag ska gå på länken

Eli mä lähden lenkille. Terveisiä Ruotsin Tukholmasta, jossa kävin visiteeraamassa Silviaa ja Kaarlea. Niin ja oli siellä SE kisakin. Tjejtrampet. Tulos vaatimaton 14.sija ja pettymys. Taitaa jaloissa painaa vielä l'Auden nousut....

Eli mä lähden lenkille! Saint Zacharien seudulla hyvä keli, ilma 25c ja meri 20c. Ah!

Kisaohjelma muuttuu sen verran että GP de France (12.6.) on peruttu. Ajan etapin Tour de la Drôme 14-18.6. sekä mahdollisesti jonkun paikallisen kisan tässä lähistöllä poikain kanssa. Jussina ollaan Suomessa...... :)

Lopuksi haluaisin osallistua pitkävetoon:

Lahti GP:n voittaja:

1 Mika Nieminen

x Kimmo Kananen

2 Turkulainen Yllättäjä

Tiukan harkinnan jälkeen valitsen 1!!!!!! HANAAAAAAAAAAAA LAKA!!!

// Olen puhunut.

25.5.2005
Aikaa etapin jälkeen

Tour de l'Aude on kahlattu läpi! 10 päivää nousuja ja laskuja ja nousuja ja nousuja ja nousuja.......You got the picture! ;)

Päivien kuluessa alkoi jalat toimia hieman paremmin... Mukana oli kaikki kovat tiimit, ja meno sen mukaista. Tosi kovilla olin joka päivä. Grupetto tuli tutuksi! Lisäksi kaaduin kaksi kertaa, ensimmäinen oli maanantain 16.5. iltapäiväetapilla, jossa edessäni kaatuvat tukkivat tieni ja jouduin sekunnin silmänräpäyksessä valitsemaan joko asfaltin tai heinäpellon. Keräilin siis itseäni ojanpojalta heinikosta ja koska fillari oli kunnossa jatkoin matkaa. Toinen haaveri sattui perjantain 20.5. mäkietapilla, jossa laskussa saksalainen "kamikatche" veti kurvissa poikittain ja eteen ja taas Tiinaa vietiin. Tällä kertaa vastaanotto ei ollut pehmeää nurmikkoa vaan hiekkaa ja kivenlohkareita. Keltapaita, Karin Thürig, seurasi perässäni ja täytyy sanoa, että kovan työn tyttö teki, koska otti vielä pääjoukon kiinni kaatumisestaan huolimatta. Ennenkuin minä sain oman huoltoautoni apuun korjaamaa vääntyneitä jarrukahvojani oli taas gruppo grande jo kaukana.

Joskin hieman epäonneakin pelissä niin loppujen lopuksi olen tyttyväinen, että jaksoin etapin loppuun asti. Noin viisikymmentä tyttöä jätti pelin kesken, joten se kertoo jo jotain kisan kovuudesta. Nyt kun olen jo muutaman päivän huilinut kotona ja hengähtänyt niin olen jo valmis seuraavaan koitokseen. Tjejtrampet 29.5., täältä tullaan! Kisaohjelma jatkuu Tjejtrampetin jälkeen seuraavalaisena:

12.6. Grand Prix de France

14.-18.6. Tour de la Drôme, Ranska

1.7. SM aika-ajo Porvoo

3.7. SM maantieajo Porvoo

Seikkailu jatkuu, aurinkoista kesää hellesuomeen! Muistakaa pyöräilijät nostaa hihoja! :)

/Tiina

25.4.2005
Vanhuus ei tule yksin.... :)

Sunnuntaina 17.4. kulki vielä Grand Prix de Wallonie Belgiassa kohtalaisesti. Ehdin jo toivoa naiivisti, että issiasvaivani olisi hävinnyt. Maailman Cupin aamu sarasteli jo harmaassa Belgiassa keskiviikkona 20.4., kun tiimimme enemmän ja vähemmän kolhuja saanut minibussi karautti proffatiimien kiiltävien uudenkarheiden autojen sekaan. Edessä olisi 105km mäkeä. Fiilis oli odottava...

Ensimmäiset 60km lallattelin pääjoukossa, nautin ajamisesta, niin helpolta se tuntui. Sitten taas noin 60km kohdalla oikea etureisi alkoi ensin varoitella itsestään, vähitellen koko jalka meni "kuin tunnottomaksi".... Mulla oli siis 50km aikaa miettiä syntyjä syviä kun ajelin taas pikku grupetossani ja pääjoukko oli hävinnyt johonkin puiden taakse. Jokainen mäki joka oli edessä tuntui kun se olisi se viimeinen, jonka pystyn nousemaan. Jollain ihme voimalla kampesin kuitenkin ne kaikki ylös. Viimeinen kilometrin pituinen "seinä" maaliviivaa kohti meni jossain sumussa ja suoraan sanottuna hävetti ajaa loppun asti, niin kamalan näköistä se mun kampeeminen varmasti oli. Ajoin suoraan suihkuun.

Suihkusta palasin taas jo paremmilla fiiliksillä. Tiimin valmentaja Chris oli ensimmäisenä vastassa. Olin jutellut hänen kanssaan jo aiemmin issias vaivastani, jonka hän tuntee hyvin itse podettuaan sitä samaa aikoinaan. Juttelimme tunnin ajomatkan ajan hotellille ja hän antoi minulle "luvan" lähteä kotiin seuraavana aamuna. "Me tiedetään Tiina että sä olet hyvässä kondiksessa. Nyt täytyy vain saada tämä sun vaiva pois päiväjärjestyksestä. Ota iisisti, kaikki selviää...." Tiimin manageri Alain Brunel rohkaisi saattaessaan mua junaan.

Nyt on maanantai ilta. Kävin tänä aamuna Marseillessa fysioterapeutti/osteopaatin luona. Hän manipuloi selkääni ja niskaani ja olo on kuin olisi tullut pari senttiä pituutta lisää. Käsittelyn päälle heitin Jussin juna-asemalle ja ajelin kotiin... Väsytti ja nukuin kevyet 3h! Vaivani johtuu hyvin paljon myös omasta rakenteestani ja sinällään se ei parane hetkessä, sormia napsauttamalla. Olen saanut kuitenkin paljon apua alansa osaavilta ihmisiltä. Fillarin ajoasento laitetaan kuntoon sekä tehokasta keskivartalojumppaa... Eiköhän tämäkin ongelma ole pian jo hoidettu kuntoon!

Tärkein apu on tällaisilla hetkillä ympärillä olevien ihmisten tuki ja kannustus. Mun rakkain kannustaja valmistautuu tällä hetkellä Sveitsissä omaan urakkaansa, mutta sillä välillä mä olen jo saanut monta ihanaa puhelinsoittoa ja kirjettä sieltä kotoa. Vielä edessä monta hienoa skabaa, nyt otetaan vain vauhtia, että saadaan oikea kirivaihde päälle! Rakkaita terveisiä sinne kotiin Suomeen...

-Tiina

30.3.2005
Menolippu tour de Flandresiin:

Ranskan Cup, toinen osakilpailu, Pujols 28.3.2005

Etukäteen oli minulle lupailtu tästä kisasta, että kovaa tulee olemaan ja näinkö jalka nousee mäessä. Kiersimme noin 18km kierrosta neljä kerta jossa ennen kierrosta kierrettiin 1,5km mäkeä. Kisaa edetävänä iltana tiiminini Pruneaux d'Agen järjesti pienen tilaisuuden, jossa kuvailtiin ja jaettiin kisakamaa. Ensimmäinen yhteinen kilpailu olisi legendaarinen Tour de Flandres johon menoliput jaettaisiin Pujolsin kisan mäennousukyvyn perusteella.

Kilpailu alkoi 9:30 ja kesäaikaan siirtyminen teki aamuheräämisestä entistäkin vaikeampaa. Starttiviivalla oli noin 100 tyttöä ja ensimmäinen irtiotto lähti jo ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen. Pääjoukko hajosi heti ensimmäisen kierroksen päättävässä nousussa. Lisätsemiä minulle antoi isä Pertti "Pertsan" ja Raimo "Raimo-sedän" kannustavat huudot. Lähtiessämme viimeiselle kierrokselle olin edelleen jo hyvin supistuneessa pääjoukossa mukana ja näin jatkoin maaliin asti.

Tiimin johtaja Alain Brunel tuli kertomaan maaliviivan ylitettyäni, että paikka Belgian mukulakiville on lunastettu. Kova kisa tulee olemaan edessä, mutta teen parhaani viedäkseni sen kunnialla läpi.

Jatketaan harjoituksia!

-Tiina

24.3.2005
Reidet räjäytetty!

Nonniii, nyt se on sitten tapahtunut! Kisakausi on alkanut ja reisi huutaa happea. Otin jo varaslähdön, kisakauteeni, ajoin "salaa" poikain kanssa kisan 13.3. Tulin hyvin nöyränä tyttönä takaisin.... Ei auttanut vaikka oli ammattilaisen voitelemat linimentit jaloissa. Reisi vain poksahti sivarissa ja yllättävän nihkoisessa mäjessä. Tyttö tuli kuin kivi pohjaan (pyöräilytermei käyttäen) ja poljeskelin pikku ryhmässäni pari tuntia ja lähdin takaisin himaan treenaamaan! :)

Viime sunnuntaina (20.3.) sitten starttasin Ranskan Cupin ekassa osakilpailussa. Pääjoukko hermoili ja kolisi aika paljon... Ajo tuntui hyvältä, ehkä sekin auttoi ettei edellisenä päivänä ollut 12h työpäivää takana kuten edellis viikolla. Koska en irtiotoissani onnistunut päätin kokeilla irtoisiko kiri. Olin 12. ja tyytyväinen siihen.

Täällä alkaa nyt lumet olla sulaneet ja viime viikolla oli jo aika kesäistä. Pääsin duuniin Decathloniin, paikallinen Intersport. Olen siellä pyöräosaston (ainoa nainen!!!) tehomyyjä..... Joo, joo, etutäysijousto, hydraulinen levyjarru på francais! Olen viihtynyt ihan ok, asiakkaat ymmärtää hyvin mun aksenttia ja osaston pojat auttaa, kun menee sormi suuhun niitten hydraulisten levyjarrujen kanssa. Näin pidän finanssipuolen plussalla kaiken varalta...

Maanantaina 28.3. on nyt seuraava ranskan cup ja sitten alkaakin belgian matka legendaariseen Tour de Flandresiin. Katsotaan miten kampi vääntyy!

Makiaa pääsiäistä!

-Tiina

7.2.2005
Une paquette s'il vous plait!

Myöhässä, muttei silti jäissä! Olen minäkin täällä, Ranskassa. Veli avasi sanallisen arkkunsa ja selitteli jo alkumatkaamme, joten loikkaankin siitä suoraan tänne Marseillen kupeeseen, meren äärelle. (Ole hyvä vain Miksu siitä siivoomisesta, sä peset meillä vessan seuraavaks kun tulet "visiitille"!) :) .... sisarusrakkautta.....

Etelä-Ranska ja lämpimät kelit, niinhän sitä luulisi. Ilmat ovat viimeisen kolme viikkoa olleet aika hyytävät.... seutu on kumpuilevaa ja siitä johtuen alamäessä tulee vilu! Olen laskenut ilmeisesti liikaa, koska viime päivät ovat sujuneet tavoistani poiketen rauhassa, hiljaisuudessa, peittojen ja nenäliinojen alla! Kyllä, kevätköhä iski, ranskalainen semmoinen. Nyt aletaan taasen olla vedossa...

Ranskalainen elämänmeno kaikessa mutkaisuudessaan tullut taasen esille, kämpän hankkimiseen mennyt nyt kolme viikkoa, huomenna koittaa se suuri päivä; muuttopäivä. Jussi veti ekat kisat hienosti, vaikkakin alla on ollut ei mitää muuta kuin säätöä ja uusia käänteitä. Mä olen asunut välillä Jukan (Vastaranta) luona, välillä hotellissa. Kiitos Jukalle kärsivällisyydestä! Huomenna siis muutetaan. Kämppä on St Zacharien kylässä, noin 30km Marseillesta. Kotiovelta matka on aina ylöspäin, tosin sen saa valita mitä vuorta lähtee milloinkin kipuamaan.

Minulla alkaa ensimmäinen treenileiri tulevana perjantaina Limouxin (Pyreneillä) kylässä, jossa meidän tiimin "directeur sportif" asuu. Siellä näkee sitten muita flikkoja, vaikka suurin osa onkin jo tuttuja viime kesältä. Ensimmäinen tiimin kanssa ajettava kisa on 27.3 Ranskan Cupin 2 osakilpailu "Pujols". Sitä ennen treenaan kundien kanssa kisaamalla sekä mahdollisesti myös Ranskan Cupin ensimmäisen osakilpailun edellisenä viikonloppuna. Edustan myös vanhaa tuttua ACC Montignyn seuraani täällä muutamissa kisoissa, kaikki kansainväliset kilpailut Pruneaux tiimin nimissä. Näin ollen pystyn itsenäisesti suunnittelemaan myös ohjelmaani. Koska en ole "pro", se on tärkeää... Haen osa-aikatyötä! Kyllä, en osaa edelleenkään olla liikaa paikallani.

Motivaatio on hyvä ja kunhan saadaan kämppä alle niin laitan taas lisää kuulumisia!

Adios!

- Tiina